BioAcoustica is a free, open repository of wildlife sound recordings from the Natural History Museum, London.
Taxonomic index of the BioAcoustica collection
Acoustic and biological measurements in the BioAcoustica collection
Recording annotations from ann-o-mate
The specimens that recordings are of, from the collections
Where the specimens that recordings are of were collected, not where the sound was recorded
| Tettigonia cantans | 1974-08-22 · David R. Ragge |
| Tettigonia cantans | 1973-08-14 · David R. Ragge |
| Tettigonia cantans | 1973-08-12 · David R. Ragge |
| Tettigonia cantans | 1973-08-10 · David R. Ragge |
The loud, sibilant calling song is produced both during the day (especially afternoon) and at night, and is much influenced by temperature. In warm, sunny weather the song usually consists of echemes lasting about 1-7 s, with a marked crescendo in the early part of each echeme (Figs 209, 210). As the temperature falls in the late afternoon the echemes become longer, and the nocturnal song (Figs 211, 212) often continues without interruption for several minutes. In warm daytime conditions the syllable repetition rate is usually more than 35/s and can be as high as 55/s in hot sunny weather; on cool nights the rate drops to below 20/s and can be as low as 10/s (rarely 6/s) in cold conditions (c 10°C). OScillographic analysis shows that the sound is almost always produced only by the closing strokes of the forewings. In warm conditions the closing hemisyllables last about 12-20ms, but become longer at lower temperatures,lastingup to 70 ms or more on cool nights. The intervals between successive hemisyllables are also temperature-dependant, ranging from about 5-10 ms at high temperatures to about 30-40 ms in cool conditions.
Its song is an even, very loud buzzing, so that individual syllables cannot be distinguised. The rate of wing-vibration is similar to that of T. viridissima, but the individual syllables are equally saced, so that the song seems to be a uniform buzz. Only in very cool weather is the rate of wing vibration slow enough for individual syllables to be clearly audible.
Idänhepokatin ääntely muistuttaa suuresti lehtohepokattia, mutta se ei ole kaksi-iskuista, vaan sirahdukset toistuvat tasajakoisesti (CD6) (kuva s. 69). Toinen selkeä ero on päiväajan äänessä, joka ei ole yhtäjaksoista, vaan koostuu äänenvoimakkuudeltaan kasvavista, yleensä 1-7 sekuntia pitkistä sirahdussarjoista (CD 5). Idänhepokatin ääni on hieman matalamppa kuin lehtohepokatin, äänenvoimakkuuden huippu on noin 8 kHz:n taajuudessa (toinen vaimeampi huippu on noin 16 kHz:n taajuudessa). Sirahdusten määra on lämpötilasta riippuen yleensä 10-50 sekunnissa.Hyvin lämpimällä säällä sirahdukset voivat sulautua yhtäjaksoiselta kuulostavaksi "huudoksi". Laji voi sirittää viela vähän alle kymmenen asteen lämpötilassa. Hyvissä olosuhteissa idänhepokatin ääni kuuluu yli sadan metrin päähän. Lehtohepokatin tavoin idänhepokatti aloitta sirittämisen yleensä iltapäivän, mutta lämpimänä päivänä jo aamupäivän puolella. Siritys jaktuu aamuyöhön, jos lämpötila ei laske liikaa. Koiraat sirittävät tyypillisesti kasvien ylemmissä osiisa, ja jos yksilöitä on paljon, niillä on taipumus järjestäytyä sirittämään tasaetäisyydelle toisistaan, esimerkiksi 3-5 metrin välein. Naaras löytää koiraan luo sirityksen ja sirityksestä aiheutuvan kasvin värähtelyn perusteella. Tieteellinen lajinimi cantans (lat.) tarkoittaa 'laulavaa'.
Females of the katydid T. cantans appear to get the best of both proximity and male body size when choosing calls. They preferentially orient to songs with high-frequency harmonics indicative of nearby males (69), but when the song are broadcast from a similar distance, they prefer calls with lower carrier frequencies produced by the larger tegminal mirror frames of relatively large males (68; see also 101).